Itä-Berliinin taivaan alla

Juhani Seppovaaran Itä-Berliinin taivaan alla (Avain, 2006) koostuu kuvista ja pienistä kertomuksista, jotka heijastavat itäberliiniläisten nuorten aikuisten arkisia kokemuksia ennen muurin murtumista. Koska juuri tuo ajankohta on viime aikoina ollut erityisesti mielenkiintoni kohteena, lueskelin kirjan pariinkin kertaan läpi.

 

Tutkin pitkään kuvassa olevaa vanhaa karttaa, joka on Berliinin matkaoppaasta vuodelta 1929. Seppovaara kirjoittaa: "Eino Leino tunsi oppaassa esitellyn Café Unter der Lindenin nimellä Café Bauer. Leino poikkesi sinne juomaan mokkaa, tapaamaan maanmiehiään ja lukemaan Hufvudstadsbladetia sekä Päivälehteä." Joki virtaa samassa uomassa samannimisenä kuin aina, mutta kadut ja korttelit sen ympärillä ovat vaihtaneet nimeään useampaan otteeseen jopa viimeisten sadan vuoden aikana: "Leninallee on Landsberger Allee, eikä siltä risteä Ho-Chi-Minh-Strassea. Karl-Marx-Allee on Frankfurter Strasse. Alfred rakensi sen paikalle Stalinalleeta. Huomenna se saattaa olla Erich-Honecker-Allee."

Kuvat ovat välillä yhtä arkisen harmaita ja lakonisia kuin kuvauksen kohteena olevat arkiset esineet pioneeripinsseistä kukonmuotoisiin munakuppeihin, joita saa uusiotuotantoversioina esim. DDR-museosta, mutta välillä ne ovat mielikuvituksellisen värikylläisiä ja räiskyviä. Siemailin teetä aidosta DDR:stä valmistetusta teekannusta, jonka sain lahjaksi Berliinistä muuttaneelta ystävältä, ja luin isänmaan uhista:  "Länsiserkultaan Gesine oli saanut farkut. Opettaja käski raksia niistä Levis-merkin pois. Gesine neuloi merkin paikalle kangaspalasen, johon oli maalannut DDR:n ja Neuvostoliiton liput. Merkki oli opettajalle mieleen, mutta paikka takapuolen päällä sopimaton. Myös tuo ompelus piti irroittaa." Tuollaiset pienet arkiset huomiot elävöittävät DDR:n elämää huomattavasti paremmin kuin historiallisilla faktoilla ja hallitusmuotojen kuvauksilla varustetut tietokirjat.